Moikka! Pientä hiljaiseloa on ollut, ei ole saanut vaan edes käynnistettyä tietokonetta (älypuhelimella netissä selailu on ollut niin paljon helpompaa), joten bloggailu on jäänyt. Yritän kuitenkin tiristää muististani parin viime viikon kohokohdat.
Viikko kolmosen loppupuoli sujui aika saman kaavan mukaisesti, eli hyllyttäen sekä sitten extrajuttuna sain neuvoa sitä harjoitteilijaa. Jotenkin säälitti, kun en tiedä neuvoiko sitä teollisen puolella yhtään kukaan. :(
Viikko 4 oli viime viikolla ja ma-to olivat aika basic päiviä, hömppäiltiin M:n kanssa ja pidettiin hauskaa tehden töitä niska limassa. Ollaan hyllytelty aika paljon yhdessä, silloin aika kuluukin mukavammin ja työt jouhevammin, sekä samalla M voi vahtia mun tekemisiä, että tuotteet tulee oikein laitettua (tietysti ne tulee) ja että hyllyt on siistin näköisinä. Jatkuvasti myös oppii lisää.
Nelosviikolla opin itse tekemään hyllynreunaetiketit eli hintalaput. Jatkuvasti hyllytysvauhti nopeentuu, opin katsomaan jo rullakosta mitä tulee hyllyyn ja mitä ei, opin yhdistelemään nopeasti ja kantovoimat ovat kasvaneet. Homma on helpottunut jatkuvasti, ja vaikka kokoajan kysyn aina "mitä seuraavaksi" osaisin myös suoriutua periaatteessa itsenäisesti päivästä.
Nelosviikolla oikeastaan The Grande Finale oli perjantaina, kun kaupat pursusi ihmismassaa itsenäisyyspäivän (ja näinollen vapaapäivän -> kaupat kiinni) vuoksi. Yksi päivä, jolloin kaupat on kiinni, johan sitä pitää valmistautua kun oikein maailmanloppua ja zombiepidempiaa varten... Aamulla maitokaappi oli oikeasti täynnä tuotteita, ei sanaakaan että sinne olisi mahtunut mitään. Harmiksi oli vähän draamaa myös työpaikalla, kun purkamassa jättilastia oli vain minä sekä M, vaikka joillain muilla osastoilla oli ylimiehitystä. Oli vähän sitten inhottavaa ruinata apua (no, enhän minä sitä joutunut, mutta stressi ja paniikki tarttui kyllä itseenikin kun yritin toimia niin yrityksen parhaaksi kuin mahdollista) ja siinä sitten jouduttiin kahdestaan purkamaan. Onneksi jossain vaiheessa saatiin apua, vaikka päivän lopuksi jäi myös häkkejä, joita jäi purkamatta.. Valitettavasti. Perjantai oli opettavainen, mutta stressintäytteinen päivä.
Selkeästi huomaa erilaisia ihmisiä työpaikalla, eli niitä, jotka toimivat PekTen sanoin yrittäjämäisellä asenteella (M on tällainen) ja sitten sellaisia, jotka ehkä ottavat liiankin lunkisti ja hyllyttelevät rennosti. Se ei mielestäni kuulu työpaikalle. Ollaan juteltu M:n kanssa työpaikan meiningeistä, ja hän on valitellutkin sitä, että jotkut ehkä toimivat liian löysällä otteella töissä ja siitä syntyy sitten hävikkiä, kun kuormaa jää purkamatta tai ei laiteta vanhemalla päiväyksellä olevia tuotteita hyllyyn ensiksi, vaan hutiloidaan uudempaa kuormaa. On eri asia hyllyttää maitotuotteita tai leipäjuustoja, jotka vanhenevat nopeasti, kuin vaikkapa kuivatuotteita (esim. vaikka pasta tai jotkut pähkinät) joiden parasta ennen päivä on kolmen vuoden päästä hyllytyksestä. Maito-osastolla on pakko olla tarkka!
Olen ollut todella tyytyväinen M:n perehdytykseen ja hän päivittäin suorastaan on anellut mua jäämään tuonne oppisopimuksella käymään tuon koulun loppuun. :D Olen todella otettu, koska mielestäni teen vain parhaani ja sitten on mukavaa kun oikeasti pidetään minusta ja työnteostani. Olen nopea yleensäkkin ja siitä on tällaisessa paikassa hyötyä. Lisäksi pyrin jatkuvasti esim. tarkkailemaan päiväyksiä tai tekemään jopa pistotarkkeja esim. rahkapurkkikasoihin, joista onkin löytynyt ihan hyvin päiväysvanhoja välillä. Yhtenä päivänä löysin 34 purkkia vanhetunutta viiliä!!! Hullua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti