Ma ja ti oli aikalailla hyllytystä vaan, ei mitään erikoista. Tiistaina sain laittaa konsulenttipöydälle ruokakermat mieleni mukaan värijärjestykseen (okei, M sanoi ettei häntä oikeastaan kiinnosta missä järjestyksessä ne on) ja sain taas vähän somistaa. Tuommoiset pienet asiat tuntuu niin isoilta! Sitten kun siinä olin saanut pöydän kokoon, tuli joku asiakas kehumaan sitä houkuttelevaksi. Oli niin ylpeä olo kyllä itsestään!
Keskiviikkona oli hauska päivä. Höpötettiin M:n kanssa ja huomattiin, että ollaan molemmat kovin eläinrakkaita. Hänellä on ollut ravihevosia, itse olen 10 vuotta ratsastanut, hänellä on ollut koiria, minulla on koira... Paljon samaa ja paljon juteltavaa. Laiteltiin yhdessä maitokaappi, juustot ja muut. Hauskaa kun heitellään vaan keskenämme läppää, sujuu työt paljon jouhevammin ja mukavammin.
Päivällä yksi inhottava tilanne oli, kun sellainen vanhempi miesasiakas ensin jotain itsekseen höpisi ja sitten tuli multa tivaamaan jotain tarjousjuustoa -jota ei (vielä) siis ollut tarjouksessa- ja voi s**tana ja pe***le kun en osannut hänelle niitä taikoa siihen ja kun ei näe ja ei ole lehteä mukana. Hirveä huuto oikeasti. Itse jopa hieman säikähdin, mutta kuulemma normaalia toimintaa häneltä tuo myyjille karjuminen ja vähän mietinkin, miten joku voi käyttäytyä muita IHMISIÄ kohtaan noin lapsellisesti. Mä olen nähnyt torityössä niin paljon vanhuksia kahden kesän aikana, etten ikinä halua olla sellainen katkeroitunut vanha kääpä, vaan onnellinen mun elämästä ja valinnoista ja siitä mitä olen tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kamalaa nähdä vanhoilla ihmisillä huono asenne ja musta on ihan naurettavaa purkaa tuntemattomiin myyjiin omaa pahaa oloaan. Joskus on itsekin tullut lähdettyä vattuuntuneena kauppaan, mutta ikinä en ole myyjää syyttänyt siitä, vaan esim. brändiä (rikkoutunut laturi ties monettako kertaa) tai aina itse asiakkaana ollessa yritän ainakin tervehtiä ja hymyillä asiakaspalvelijaa (ainakin mikäli hän tekee niin). Tässäkin työssä oppii paljon siitä, miten toimia myyjänä/asiakaspalvelijana, mutta myös asiakkaana.
Sain myös avauduttua M:lle siitä työpaikkakiusaajasta. Kun kerroin tämän tapahtuman, hän arvasi heti kuka se oli ja kuulemma hän ottaa aina jonkun silmätikun ja niin kauan kiusaa, kunnes tämä sanoo takaisin. Itse kun harjoittelijana on yhtäkuin sylkykuppi niin ei oikein voi sanoa takaisin, onneksi siinä aamukahvikeskustelussa sanoin topakasti takaisin, mutta olematta kuitenkaan töykeä hänelle. En halua vihamiehiä tai että jollain olisi musta jotain negatiivista sanottavaa, mutta kyllähän se silloin ekalla viikolla työintoa laski. Selkeästi passiivinen suhtautuminen on auttanut asiaa ja hän on jättänyt minut rauhaan - samalla kun itse en kiinnitä häneen mitään huomiota. Harjoittelijana kun ei voi sanoa oikeastaan vastaan, mutta on hyvä tietää, että oikeasti oikeasti jos tuo kiusaaminen nousisi pykälää kovemmaksi tai jatkuisi vaikka joka päivä, olisi mulla puolustaja tuolla kaupassa. Se tuntuu mukavalle.
Loppupäivästä M sitten lähti ja jäin itse maitokaappiin ja sattuikin hauska tapahtuma. Tuonne oli nyt tullut taas uusi harjoittelija ja hän oli teollisella puolella ja joskus vähän ennen kahta teollisen osastovastaava tuli kysymään multa, mitä siellä maitokaapissa olisi tekemistä, kun hän ei löydä tuoretiimi2:sen toista osastovastaavatyyppiä. Siinä sitten minä jouduin keksimään tälle harjottelijalle tekemistä ja perehdyttämään häntä ja kertomaan juttuja. :D Oli aika eksoottista, kun itse on vasta kolmatta viikkoa ja joutuu jo neuvomaan toista harjoittelijaa ja antamaan hänelle tekemistä.
Toivottavasti lopputoppi on yhtä kiva mitä tämä viikko. Johan tässä tuntuu, että kuulun jopa ihan porukkaan. Kyllä nyt tuntuu, että M on pelastanut mun työssäoppimisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti