Meno senkun paranee!

Viikko kolme pärähti käyntiin ja nyt ollaan jo voiton puolella! Jos viikko 2 oli kiva, niin tämä on ollut aina vaan parempi. Töihin on ollut mukavaa herätä ja lähteä, rytmi on löytynyt ja on ollut mukava mennä auttamaan M:mää.

Ma ja ti oli aikalailla hyllytystä vaan, ei mitään erikoista. Tiistaina sain laittaa konsulenttipöydälle ruokakermat mieleni mukaan värijärjestykseen (okei, M sanoi ettei häntä oikeastaan kiinnosta missä järjestyksessä ne on) ja sain taas vähän somistaa. Tuommoiset pienet asiat tuntuu niin isoilta! Sitten kun siinä olin saanut pöydän kokoon, tuli joku asiakas kehumaan sitä houkuttelevaksi. Oli niin ylpeä olo kyllä itsestään! 

Keskiviikkona oli hauska päivä. Höpötettiin M:n kanssa ja huomattiin, että ollaan molemmat kovin eläinrakkaita. Hänellä on ollut ravihevosia, itse olen 10 vuotta ratsastanut, hänellä on ollut koiria, minulla on koira... Paljon samaa ja paljon juteltavaa. Laiteltiin yhdessä maitokaappi, juustot ja muut. Hauskaa kun heitellään vaan keskenämme läppää, sujuu työt paljon jouhevammin ja mukavammin. 


Päivällä yksi inhottava tilanne oli, kun sellainen vanhempi miesasiakas ensin jotain itsekseen höpisi ja sitten tuli multa tivaamaan jotain tarjousjuustoa -jota ei (vielä) siis ollut tarjouksessa- ja voi s**tana ja pe***le kun en osannut hänelle niitä taikoa siihen ja kun ei näe ja ei ole lehteä mukana. Hirveä huuto oikeasti. Itse jopa hieman säikähdin, mutta kuulemma normaalia toimintaa häneltä tuo myyjille karjuminen ja vähän mietinkin, miten joku voi käyttäytyä muita IHMISIÄ kohtaan noin lapsellisesti. Mä olen nähnyt torityössä niin paljon vanhuksia kahden kesän aikana, etten ikinä halua olla sellainen katkeroitunut vanha kääpä, vaan onnellinen mun elämästä ja valinnoista ja siitä mitä olen  tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kamalaa nähdä vanhoilla ihmisillä huono asenne ja musta on ihan naurettavaa purkaa tuntemattomiin myyjiin omaa pahaa oloaan. Joskus on itsekin tullut lähdettyä vattuuntuneena kauppaan, mutta ikinä en ole myyjää syyttänyt siitä, vaan esim. brändiä (rikkoutunut laturi ties monettako kertaa) tai aina itse asiakkaana ollessa yritän ainakin tervehtiä ja hymyillä asiakaspalvelijaa (ainakin mikäli hän tekee niin). Tässäkin työssä oppii paljon siitä, miten toimia myyjänä/asiakaspalvelijana, mutta myös asiakkaana.


Sain myös avauduttua M:lle siitä työpaikkakiusaajasta. Kun kerroin tämän tapahtuman, hän arvasi heti kuka se oli ja kuulemma hän ottaa aina jonkun silmätikun ja niin kauan kiusaa, kunnes tämä sanoo takaisin. Itse kun harjoittelijana on yhtäkuin sylkykuppi niin ei oikein voi sanoa takaisin, onneksi siinä aamukahvikeskustelussa sanoin topakasti takaisin, mutta olematta kuitenkaan töykeä hänelle. En halua vihamiehiä tai että jollain olisi musta jotain negatiivista sanottavaa, mutta kyllähän se silloin ekalla viikolla työintoa laski. Selkeästi passiivinen suhtautuminen on auttanut asiaa ja hän on jättänyt minut rauhaan - samalla kun itse en kiinnitä häneen mitään huomiota. Harjoittelijana kun ei voi sanoa oikeastaan vastaan, mutta on hyvä tietää, että oikeasti oikeasti jos tuo kiusaaminen nousisi pykälää kovemmaksi tai jatkuisi vaikka joka päivä, olisi mulla puolustaja tuolla kaupassa. Se tuntuu mukavalle.

Loppupäivästä M sitten lähti ja jäin itse maitokaappiin ja sattuikin hauska tapahtuma. Tuonne oli nyt tullut taas uusi harjoittelija ja hän oli teollisella puolella ja joskus vähän ennen kahta teollisen osastovastaava tuli kysymään multa, mitä siellä maitokaapissa olisi tekemistä, kun hän ei löydä tuoretiimi2:sen toista osastovastaavatyyppiä. Siinä sitten minä jouduin keksimään tälle harjottelijalle tekemistä ja perehdyttämään häntä ja kertomaan juttuja. :D Oli aika eksoottista, kun itse on vasta kolmatta viikkoa ja joutuu jo neuvomaan toista harjoittelijaa ja antamaan hänelle tekemistä.

Toivottavasti lopputoppi on yhtä kiva mitä tämä viikko. Johan tässä tuntuu, että kuulun jopa ihan porukkaan. Kyllä nyt tuntuu, että M on pelastanut mun työssäoppimisen.

Työssäoppiviikko 2

Laiskimus maximus ilmoittautuu, viime viikon yhteenvedot on jääneet kirjoittamatta (on vaan ollut niin paljon kivempaa tuijotella netistä sarjoja kuin kirjoitella blogia), joten yritän koota niitä nyt - vielä kun muisti pelaa.

Viikko numero kaksi työssäoppimisessa alkoi siis erittäin mukavissa tunnelmissa, kun sain työskennellä osastovastaavan kanssa. Kakkosviikko kuluikin aika lailla hyllytyspuuhissa suurimmalta osalta, mutta samalla sain kattavasti perehdytystä oikeastaan kaikista pikkujipoista, mitä vain saattoi olla. Lisäksi viikko ykkösen yli-innokkaan perehdyttäjän jotkut nipotukset mulle M (=osastovastaava) kuittasi olevan höpölöpöä, jota ei tarvinnut kuunnella. Toki jokaisella on oma tyylinsä, kuinka tarkkaan asiat tekee, mutta tärkeintä on tietenkin aina se, että vanhat tuotteet tulee a i n a myydyksi ensin.

Hyllytyksen lisäksi pääsin somistamaan, se oli mukavaa. Koska kerran kolmessa vuodessa juustohylly päätetään laittaa uuteen uskoon, oli siis aika tehdä se mun työharjottelun aikana. Aluksi mua vatutti, mutta sitten se alkoikin olla ihan kivaa. Sain sanoa mielipiteitäni ja M otti ne hyvin vastaan ja kuunteli niitä. Sanoin ihan suoraan joihinkin ajatuksiin esim. vastakkaisia ajatuksia ja M otti ne oikeasti hyvin vastaan ja arvosti mielipiteitäni. Mä en ole tosiaankaan mikään kokematon somistaja, kun olen kaksi kesää joka aamu somistanut kolme-neljä pöydällistä torin marjoja ja vihanneksia, joten oli kiva kun mut otettiin tosissaan. Juustohyllystä tuli hieno ja oli kiva oppia se nyt ihan ulkoa etu- ja takaperin, enää ei mene aikaa kun pohtii, missä olikaan tämä tai tämä juustosiipale.

Viikko kakkosen aikana tutustuin M:mään, juteltiin paljon ja musta oli kivaa, kun hän pyysi aina mut samaan aikaan syömään tai kahville tai muuta ja oikeasti oli kiinnostunut juttelemaan mun kanssa ja mulla on ollut tosi vapautunut olo hänen kanssa. Kaikki se ärsytys mikä mulla oli ekan viikon aikana, on täysin hävinnyt ja mulla on töissä mukava olla.

Ja kiusaajakin on pysynyt poissa maisemista (onneksi) ja jos häntä on näkynyt, olen ignoorannut hänet täysin ja annan hänen olla omissa oloissaan.

Valoa ei tunnelin päässä, vaan tässä ja nyt

Tänään oli vähän epämiellyttävä herätys, kun heräsin 3:45 ja en saanut enää oikein nukutuksi, kun herätys oli kuitenkin klo 4:45 kun oli kerittävä kuudeksi töihin. Onneksi sain mentyä aikaisin nukkumaan, muuten olisi voinut olla kyllä tosi inhottava päivä tiedossa... Raahauduin siis työpaikalle ja paria minuuttia vaille kuusi olinkin jo sitten töiden parissa.

Tänään oli maitokaapin osastovastaava saapunut 2vk sairauslomaltaan (kutsun häntä nimellä M) ja oli kyllä todella helpottavaa, kun hän oli tosi mukava. Höpöteltiin vaikka mitä ja tälläkertaa sain oikeasti asiantuntevaa perehdytystä ja M oikeasti HALUSI opettaa minua ja neuvoa pieniä asioita. Osasin toki jo jotain ennestään, mutta sellaisia lähinnä juttuja, missä voisi sattua (miten kasataan esim. painavat laatikot sellaiselle rullajutulle ilman että se kippaa) ja sitten hän oli mun kanssa tän päivän oikeastaan lähes kokonaan. Tuntui tosi mukavalta, että häneltä pystyi kysymään ja M olikin tosi asiallinen ja pidin hänestä kovasti. 

Oli kyllä tosi kiva, kun päivä sujuikin hyvin ja tuntuu nyt ihan mukavalta ajatukselta mennä töihin, eikä se tunnu niin vastenmieliseltä. Kaipaan kuitenkin jollain tasolla perehdytystä, mutta yksi maitokaapin työntekijä vain oli jotenkin niin besserwisserin oloinen ja tuli mielestäni nalkuttamaan vähän liian inhottavaan sävyyn, jos olin tehnyt jotain väärin. Tänään en oikeastaan onneksi mokaillut juurikaan mitään ja sain kehuja M:ltä, että olin purkanut juustoja kuulemma nopeasti. Kiva kuulla, vaikka tuntuu, että puolet ajasta menee siihen, kun tuijotan juustohyllyä ja yritän etsiä tiettyä juustoa ja en vaan kykene löytämään... 

Tätä "kiusaajaa"kaan ei onneksi tänään töissä näkynyt ja se oli helpottavaa. Oli ihan mukava olla syömässä, kun kukaan ei vattuillut tai heittänyt mitään epämukavaa kommenttia mistään, vaan sain olla ihan rauhassa. Luulen, ettei hän itse vaan tajua laukovansa tuommoisia kommentteja, mutta en oikein osaa sanoakkaan siitä hänelle. Oonkin juttelut kotiväen kanssa tästä "kohtelusta" ja tärkeimpänä oli, että elä ainakaan vattuile takaisin. Tärkeintä on saada hyvä arvostelu tästä topista ja yhden inhottavan henkilön välttely työpaikalla on helppoa.

Nyt vain toivon, että M ei joudu saikulle ja saan olla hänen kanssa samaan aikaan töissä mahdollisimman paljon. Mun lisäksi tuolla on 2 muuta harjoittelijaa, tänään ilmeisesti aloittanut joku nuori tyttö, jopa ehkä TETtiläinen(?) tai joku ihan amis, mutta sen lisäksi on amkkia käyvä poika, joka on saanut jo neljännestä päivästä asti olla kassalla ja hänelle on annettu mm. kulkulupa, toisinkuin minulle. Turhauttaa, kun päivästä menee turhaan aikaa siihen, että käyn pyytämässä jotain avaamaan mulle pukkarien ovia... Ehkä tästä voisi M:lle sanoakin, koska olen kuitenkin täysi-ikäinen ihminen, joten en ymmärrä, miksen saisi kulkulupaa... Vai onko amis jotenkin alempitasoinen kuin amkkilainen?? Ilmeisesti. :( Suolaa haavoihin.

Jokatapauksessa tämä viikko vaikuttaa paremmalle, mitä aikaisempi. Olen toiveikas ja vähän toppipaikan vaihtoasiat on jäänyt taka-alalle.

Lauman alin jäsen täällä hei

Pikainen päivitys viime loppuviikon tunnelmista, kun nyt alkaa uusi viikko ja saatan unohtaa viimeviikon tapahtumat.

Eli torstai ja keskiviikko oli aikalailla peruspäiviä, hyllytin taas siellä sen maitokaapin pojan kanssa (kai se on jonkinsortin joku vastaava siellä?) ja sain olla aikalailla omissa maailmoissani. Se poika ei kamalasti anna ohjeita,  vaan antaa mun itse tehdä eikä koskaan oikeastaan kritisoi mitenkään mitään mun tekemisiä. Tykkään sen tavasta, se vaan on sillei "kyllähän sä jo osaat laitat vaan tosta". Joitain tärkeitä juttuja siltä on vaan jäänyt sanomatta...

Kun iltavuoron se maitokaapin tyttö sitten on tullut, se on aina jotain vinkunut, millon oli joku rullakko huonosti hyllytetty tai hyllyttämättä ja sitten rullakot siellä maitokaapissa yhdistetty väärin... No, mä oon tehnyt vaan mitä se aamun poika on mua käskenyt ja ei se ole koskaan  sanonut miten esim. rullakot yhdistetään, vaan on käskenyt vaan "yhdistä sit jämät" ja se on ollut siinä. Ja antanut mulle aina rullakot mitä hyllyttää ja ei mulle oo kukaan sanonut, että joku on vielä hyllyttämättä.. Niin sitten on tuntunt tyhmälle, että se aamulainen on mulle hirveästi vinkunut ja käskyttänyt tehtäviä kun itse tulee 15:15 töihin ja mä pääsen 15:30...

Perjantaina sitten oltiin kaikki kolmestaan koko päivä ja koko päivän sain kuunnella sitä ohjeistamista. Kyllä, mullakin löytyy maalaisjärki. Hankalaa kun en tiedä, kuka se mun vastaava on, eli keneltä mun pitäisi ensisijaisesti kysyä? Perjantaina hyllytin ne rullakot mitä se poika käski ja kysyin häneltä tehtävät (niinkuin kaikkina muinakin päivinä) ja se tyttö tuli aina välissä multa kyselemään jotain, tyyliin "katoitko niiden juustojen päiväykset? miks laitat noita, kun juustot pitäis laittaa ekana?" sillei.. otin ihan sen rullakon mikä mulle sanottiin. Se sentään neuvoi mulle nyt, että miten ne rullakot siellä maitokaapisssa kuuluu yhdistää, mutta muuten olisi voinut jäädä se turha vinkuminen joka asiasta pois.. Esim kun sain rullakon mikä piti laittaa hyllyyn, niin sitten yhtäkkiä mulla olikin jotkut väärät kermaviilit kyydissä (samalla päiväyksellä mitä jossain jämärullakossa) ja se tuli mulle siitä valittamaan, että mulla on uudemmat kermaviilit täytetty vaikka vanhojakin olisi. Kun mulle kuitenkin annettiin toi rullakko, niin empä tajua ongelmaa, miksi pitää mulle kokoajan valittaa. Tulee vaan olo, että en osaa mitään ja mokailen vaan kokoajan. On kiva, että se perehdyttää joissain työpaikkakohtaisissa asioissa (mihin kuuluu mikä rullakko, mitkä yhdistetään) mutta kyllä mä nyt osaan laittaa uudet rahkapurkit taakse ja vanhat eteen ja kyllä, JOPA TEHDÄ NIISTÄ KEKOJA! Aivan ilman siitäkin neuvomista!! Tsiisus. 

Jänniä sattumuksia on myös ollut työpaikalla... Esim. menin jonkun lastaustyypin miehen perässä vessaan (naisten ja miesten vessat on vierekkäin) ja se lauloi(!) siellä vessassa ja nauroi sen lisäksi sillei pelottavan kuulloisesti. Ja se vielä näki, että mä menin siihen viereiseen vessaan... Outoa. 

Sitten tuolla työpaikalla on toki työn (hiukan) yli-innokkaan-neuvojan lisäksi oikeasti yksi vanhempi nainen, jolla on vähän kokoajan pahaa sanottavaa, joka asiasta mulle negatiivinen kommentti. Ekana päivänä kun en osannut neuvoa missä on Samarini (asiakkaalle), niin se tiuskasi "kyllä sun pitäisi katella ympärillesi, kun oot täällä kaupassa!!".. Sitten se kommentoi kun kahvin kanssa otin NELJÄ(4) suklaapalaa, että "sähän oot kohta syönyt koko levyn"... Kun kysyin miten kahvia keitetään, tuli erittäin vastahakoista neuvomista ja sellaista oikein "huoh" asenteella neuvomista, että alkoi ihan ärsyttää. Lounastunnilla yhtäaikaa POMON (kyllä) ja hänen kanssa sanoin, että "maitokaapissa on kivaa kun on niin paljon tekemistä!" vastasi tämä, että "kyllä kuule kaikkialla on tekemistä kun vaan VIITSII TEHDÄ". Sitten kun perjantaina etsin pomoa kaupassa 7:55 ja päätin käydä kahvihuoneen kautta katsomassa, meinasin juoda aamukahvin nopeasti (en mitenkään istuskella) siellä kello on 5min etuajassa ja tämä "kiusaaja" kommentoi, että "monelta sulla oikeen alka a työt!?" sanoin, että klo 8, mutta toi kello on 5min edellä. Tää sitten sanoi vastapäiselle jollekkin ei-kaupanmyyjälle, että "kyllä nää harjottelijat pitää opettaa tulemaan ajoissa töihin!" vastasin, että mulla menee juoda tää kahvi 30 sekuntia ja lähin menemään siitä sitten ja hörppäsin toki sen kahvin.

Eli en voi nyt kovinkaan paljoa sanoa nauttivani ainekaan tämän yhden henkilön toiminnasta, ehkä hän ei itse koe tuota piikittelyään noin ilkeänä, mutta näin PALKATTOMANA harjoittelijana, joka on tulossa OPETTELEMAAN, on tuo musta aika inhottavaa nälvimistä ja vieläpä joka asiaan on joku negatiivinen kommentti.

Ompahan käynyt mielessä toppipaikan vaihtaminenkin. Katsotaan, katsotaan...

TOP: Day one and two

Työssäoppimiseni alkoi eilen. Olen siis 7,5 tunnin päiviä ja minulla on kaksi taukoa 15min sekä 10min. Ruuan saan ilmaiseksi onneksi toppipaikalta! 

Ekana päivänä saavuin toppipaikalle ja ekana etsin jonkun myyjän. Hän neuvoi minut hakemaan ekana mulle työvaatteet, näytti mitä kaappeja voin käyttää (en saanut kuudeksi viikoksi kuitenkaan omaa kaappia) ja sitten hieman perehdytti - aika pintapuolisesti. Näytti suunnilleen paikat (taukotila, wc, roskikset etc) ja sitten vei mut yhden teollisen puolen (=>kuivien aineiden tms..) rullakon luokse ja ensimmäiset 2-3 tuntia kului itsekseen siinä purkaessa tavaraa hyllykköihin. Ohjeiksi sain "vanhat eteen uudet taakse", mutta mitään tekniikoita tai muita minulle ei oikeastaan neuvottu. Siinä itsekseni hääräsin sen rullakollisen verran ja kun sain sen valmiiksi, niin sitten siirryin vain seuraavan rullakon kimppuun... Minulle neuvottiin myös pöytä, mihin laittaa rikkimenneet tms. hävikki tuotteet.

Kun päivän hyllytykset oli hyllytelty käväisin syömässä ja sitten pääsin tutustumaan HeVi osastolle. Siellä oli ihana tyyppi kertomassa ja neuvomassa, hän perehdytti hyvin ja kertoi tärkeitä juttuja heviin liittyen. Koin perehdytyksen siellä ihan hyväksi! Hän oli myös kokoajan ihan lähellä, ettei tarvinnut etsiä kaukaa, jos tuli kysyttävää. Samalla perehdytettiin kaupan omaa toista työntekijää. Laittelin omenoita, tomaatteja yms laareihin lisää ja laitoin perunaa. Haettiin kylmiöstä lisää tavaraa ja täyteltiin laareja sekä esim. suolakurkkuja. Tämä oli ihan hauskaa.

Loppupäivästä sitten siistin hetken jugurtti tms purkkeja ja laittelin niitä järjestykseen. Viimeinen tunti oli aika tylsä ja hommat loppui kesken. Koko päivän oli oikeastaan ihan hirveä päänsärky ja oli tosi inhottava olla, itkuttikin kun pääsin töistä kun särki niin kamalasti päätä. Edes burana ei auttanut. :-( 

Tänään toisena päivänä olin koko päivän tuoreryhmä 2:sen parissa eli maito, juusto, hevi (kai?). Aamu alkoi kun kipsutin sateisena aamuna töihin ja astuin koirap---skaan jippii, pesin kengät äkkiä ja vaihoin vaatteet. Sitten sain rullakollisen rahkoja laittaa ja sen jälkeen seuraavat rahkat ja lopulta laittelin voipaketteja, mehuja tms hyllyyn. Tämä oli huomattavasti mukavampaa mitä noiden kuivajuttujen (keksit, mausteet tms) laittaminen, en tiedä miksi. Sain olla aika rauhassa, työntekijöitä en nähnyt paljoakaan, pari kertaa osasin vastailla hyvin asiakkaiden kysymyksiin mm. "mikä ero on arkimaitojuomalla ja maidolla?" ja sitten hahmotan hyvin jo kaupan ja osaan etsiä tietyn tuotteen, mistä sen löytää.

12 pintaan kävin taas syömässä hyllyteltyäni voit ja muut, sen jälkeen sitten se mun "ohjaaja" lähti pois töistä, joten jäin itsekseni sitten hyllyttelemään. Se oli mukavaa! Sain myös takin, että pystyi olemaan siellä kylmäkaapissa kuolematta kylmyyteen. Laittelin jugurttipurkkeja ja muuta,tämän koin hauskaksi kun sai itsekseen vaan tehdä. Eli 13-15 oikeastaan vain keksin itselleni tekemistä ja kukaan ei vahtinut mua (tai perehdyttänyt tai neuvonut) en tiedä tiesikö kukaan edes missä oon.. Mutta laittelin vaan tuotteita hyllyyn ja vein roskia ja yritin olla hyödyllinen ja saada ajan kulumaan. 15.15 tuli sitten tuorekakkosen "päivystäjä" ja kerroin hänelle suunnilleen mitä olen tehnyt ja sitten olikin jo onneksi aika lähteä kotiin.

Sain työvuorot, jotka on seuraavat tämän ja kaksi tulevaa viikkoa aamuvuorossa eli se tarkoittaa luultavasti pelkkää hyllytystä. Toivottavasti saan pian päästä tutustumaan kassatyöskentelyyn, sillä pelkkä hyllyttäminen on aika tylsää ja siinä tulee selkä kipeäksi. Kaloreita palaa joo, mutta haluaisin kassalle oikeasti niiden asiakkaiden kanssa työskentelemään enkä olemaan orjana laittamassa vaan tuotteita hyllyyn.. Mutta onneksi edes se alue pysyy samana (siitä plussa) ja pikkuhiljaa oppii ne omat alueet kaupassa, vaikka se pitääkin handlata kaikilta osin. Nyt ei ole mikään kovin kiva fiilis topista, toivon todella että tämä muuttuu vähän kivemmaksi,nyt tuntuu aika pakkopullalta..



LISÄYSTÄ! Jutskasin tuttujen kanssa ja tekee nyt mieli tehdä Wilman tavoitteista tähän yhteenvetoa. 

Asiakaspalvelu, 6 opintoviikkoa tavoitteet:

Opiskelija hoitaa käytännön asiakaspalvelutilanteita, jolloin hän valmistautuu palvelutilanteisiin, huolehtii työympäristöstä, palvelee ulkoista ja sisäistä asiakasta, hyödyntää kielitaitoaan asiakaspalvelussa, hoitaa palvelutilanteiden jälkitoimet, tekee asiakaspalveluun liittyviä toimistotehtäviä, tuntee työpaikan pelisäännöt ja tunnistaa kestävän kehityksen periaatteita.

Näyttöaineiston mukaiset osa-alueet (käydään yhdessä läpi 1. tapaamisessa), oppimispäiväkirja ja näyttöarviointi.

Tämän työssäoppimisjakson keskeiset arvioinnin kohteet:

Työturvallisuus:Työssäoppijalle olisi hyvä käydä läpi työpaikan erityistilanteita (hälytys, varkaat, oikeanlainen vaatetus ja kengät, kiipeäminen, nostaminen).

- Käytännön asiakaspalvelutilanteet: Lähinnä asiakkaiden neuvomista ja moikkailua, neuvomista ehkä 1 neuvomistilanne tunnissa..
- Työympäristöstä huolehtiminen: check
- Ulkoisen ja sisäisen asiakkaan palveleminen: No joo,ulkoisia asiakkaita palvelen niin paljon mitä hyllyttäjä voi palvella, mutta sisäistä asiakasta en ole kauheasti palvellut. Aina mulla on se keneltä otan tekemisiä vastaan, mutta hirveästi en ole tehnyt yhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa.
- Hyödyntää kielitaitoa asiakaspalvelussa: ei
- Hoitaa palvelutilanteiden jälkitoimet: ei, ohjaan vaan asiakkaan kohti kysyttyä tuotetta
- tekee asiakaspalveluun liittyviä toimistotehtäviä: ei
- Tuntee työpaikan pelisäännöt: ei ole kukaan kertonut
- Tunnistaa kestävän kehityksen periaatteita: Mulle näytettiin roskikset, mutta aika ympäristöä vähättelevällä asenteella. "Heitä vaan muoveineen roskiin", mutta ainakin näytettiin muovi-pahvi-bio roskikset. Muuten en oikein ole saanut opastusta kestävän kehityksen huomioimisesta.
- Työpaikan erityistilanteet: 

• Hälytys: ei perehdytetty mitenkään
• Varkaat: ei perehdytetty mitenkään
• Oikeanlainen vaatetus: mulle annettiin työpaikan vaatteet (paitsi takkia, piti erikseen pyytää se että pystyin työskentelemään kylmiössä), kengistä oli eri ohjeet pomolla sekä työntekijällä (joku osastovastaava)
• Kiipeäminen: ei perehdytetty mitenkään, jouduin itse keksimään ylipäätänsä penkin olemassaolon
• Nostaminen: ei perehdytetty mitenkään

Eli joo. Perehdytystä kaipailisin ja musta pitäisi olla selvillä, kenen pitäisi mua ylipäätänsä perehdyttää.. Eikä vain anneta tehtäviä "hyllytä toi hylly" ja että työskentelisin ekasta päivästä asti kuin oikea työntekijä. Olen - HALOO!- harjoittelija!!! Onneksi olen ollut torilla, nyt siitä on apua, siellä olen saanut niin paljon kokea vaikka mitä asiakastilanteita sekä oppinut paljon tuotteista, niiden käsittelystä ja ennakoinnista sekä kierrätyksestä, muuten olisi nyt vaikeaa...